Evankeliumijuhlan mediakeskuksen lehdistötilaisuuteen lauantaina 2.7. klo 12.30 saatiin SLEY:n lähetyskohteista vieraiksi Myanmarin lut.kirkon varapresidentti Martin LalThangliana, Etelä-Korean luterilaisen kirkon presidentti Kim, varapresidentti pastori Han ja Venäjän Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi. Eteläkorealaiset olivat panneet merkille, että juhlaan on Suomessa saapunut niin vanhoja kuin nuoriakin. Heitä kiinnosti ennen kaikkea olla näkemässä mallia suuren hengellisen tilaisuuden järjestämisestä, koska heillä on tarkoitus ensi vuonna järjestää samanlainen tapahtuma kotimaassaan. Kuukauppia puolestaan kiinnosti Raamattupysäkin ohjelma, jossa käsitellään sitä, miten kohdata arjessa muslimi ja juutalainen.
Eteläkorealaiset saivat lehdistön edustajilta vastatakseen kysymyksen, miksi he tekevät lähetystyötä, maassahan 65 % väestöstä ei ole kristittyjä. He uskoivat heillä olevan uudenlaisia näkökulmia tehdä lähetystä, mistä länsimaalaiset voisivat saada virikkeitä. Toisaalta he itse myös saavat uutta kokemusta lähetystyöstä, jota voi soveltaa omassa maassa. Eteläkorealaiset tekevät paljon yhteistyötä ulkomaisten kirkkojen kanssa, esimerkiksi Sveitsin.
Kysymystä, milloin Etelä-Koreasta voidaan tehdä lähetystyötä Pohjois-Koreaan, pidettiin vaikeana. Lääketieteellinen yhteistyö saattaisi vieraiden mukaan toimia väylänä myös kristinuskon välittämiselle. He rukoilevat, että Pohjois-Korea avaisi ovensa läheteille.
Venäjän suhtautuminen lähetystyöhön askarrutti mediaa, kun maassa suunnitellaan lakia katutyön kieltämisestä. Aarne Kuukauppi ei kuitenkaan ollut tilanteesta kovin huolissaan. Hän sanoo mahdollisesti syntyvän lain tuottavan lisää byrokratiaa, mutta hän luulee kirkoille myönnettävän kuitenkin lupia helpommin, sillä hengellisen toiminnan ei uskota aiheuttavan negatiivista toimintaa.
Miten kansa sitten suhtautuu kristinuskoon Myanmarissa ja Etelä-Koreassa? Martin LalThanglianin mukaan vanhat ihmiset eivät suhtaudu kielteisesti, kunhan toiminta ei ole poliittista. Kaikkiaan lähetystyön tilanne maassa on suhteellisen seesteinen, kristittyjen määrä ei lisäänny muttei vähenekään. Etelä-Koreassa tilanne on hyvin samanlainen. Vieraiden mukaan kansa hyväksyy työn ja jopa jollain tavoin kunnioittaa lähetystyötä sen mukanaan tuoman koulutuksen takia.
Pirjo Mettänen