Sastamalan seurakunnan puolesta tervehdin teitä, rakkaat tämän vuoden Evankeliumijuhlien osallistujat Apostolien tekojen luvun 27 sanoilla:
”Vaivoin purjehdittuamme saavuimme paikkaan, jonka nimi on Kauniit Satamat.”
Ensikosketukseni tähän juhlapaikkaan on niinkin kaukaa kuin 1970-luvulta. Olimme tulleet rippikoululeirille isosiksi tänne Karkun Evankeliselle Opistolle ja silloinen rehtori toi meidät Opiston rantasaunalle, tänne Rautaveden rantamaille ja äänessään iso annos ylpeyttä hän kädellään näytti meille edessä aukeavaa maisemaa ja totesi unohtumattomalla tavalla: ”Katsokaas pojjaat, tämä on muuten kansallismaisemaa, kappale kauneinta Suomea, mitä on olemassa!” – Niin oli ja niin onkin!
”Saavuimme paikkaan, jonka nimi on Kauniit Satamat”
Kohdassa, jota lainaan Apostolien teoista, Luukas kertoo Paavalin viimeisestä matkasta. Paavalin Italiaan tulolle antoi erityistä iloa ja kiitosmieltä se, että siellä oli uskon ystäviä odottamassa ja vastaanottamassa. Mitä siitä, että häntä tuotiin vankina – hän oli Kristuksen vanki. Paavalille oli pääasia, että Kristus tunsi hänet omakseen ja että evankeliumi tavalla tai toisella voitiin toimittaa perille. ”Nähdessään uskonveljiä ja -siskoja Paavali kiitti Jumalaa ja sai lisää rohkeutta” (Apt 28:14-15). Seurakunnan yhteen kokoontumisessa on parhaimmillaan aina kysymys juuri tästä, että uskon veljien ja sisarten keskinäinen yhteys tuo kiitosmieltä ja lisää rohkeuttamme.
Hyvät juhlavieraat, minulla on ollut etuoikeus olla juhlien päätoimikunnassa (seurakunnan edustajana) kuulemassa, kuinka suurella vaivannäöllä ja tarmolla, työllä ja ponnisteluilla valtakunnallinen juhla on pantu pystyyn ja rakennettu. On rukoiltu pandemian lientymistä ja hyvää säätä, on uskottu ihmeeseen, on laadittu upea ohjelma, on luotettu talkooväen saamiseen, – eikä ole turhaan uskottu ja toivottu.
”Vaivoin purjehdittuamme saavuimme paikkaan, jonka nimi on Kauniit Satamat”.
Vaivojen kanssa on evankeliumi kulkenut läpi aikojen ja läpi Euroopan tänne Pohjan perille, monenlaiset myrskyt ja ristiriidat ovat koetelleet kristikansaa, mutta ehkäpä näille Rautaveden rannoille nyt kokoontuessamme voimme tulla yhteen rauhan ja sovinnon merkeissä. Paikkaan, joka on kappale kauneinta Suomea, mutta joka myös hengellisesti voi olla Kauniit satamat: Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa – ja pitäkäämme katseet suunnattuna uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään, Vapahtajaamme. Amen.