Laulaja-lauluntekijä Nina Åström, 55, on kokkolalainen laulaja-lauluntekijä. Englanninopettajanakin toiminut Åström edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 2000 kappaleella A Little Bit. Åström on julkaissut 14 kokopitkää levyä, joista viimeisin on keväällä 2016 julkaistu Takaisin kotiin. Monia vuosia uskossa olleen Åströmin musiikki oli pitkään kristillissävytteisin arkista ja moniulotteista, mutta aimo harppaus julistavampaan lyriikkaan tapahtui, kun Åström levytti kaksi Hilja Aaltosen sanoituksia sisältänyttä levyä, joista ensimmäinen on myynyt kultaa.
Radio Dein Ariel Neulaniemi haastatteli Nina Åströmiä tulevasta Evankeliumijuhla-esiintymisestä.
A: Nina Åström, tätä nykyä musisoit lavalla evankelistana. Mitä se tarkoittaa?
N: Mä oon evankelista, vaikka mä oon missä. Vaikka oon keittiössä. Sit mä oon muusikko, joten totta kai mä oon silloinkin evankelista. Ja se on hyvä sauma ollakin. Mä vaan haluan esitellä Jeesusta. Koska jos meidät on luotu Jumalan kuvaksi, niin jokaisessa meissä on “Made by God” -leima. Me ei voida löytää tarkoitusta ja sitä syvintä olemusta siihen, miksi mä elän ja rakastaako mua kukaan täydellisesti, ilman Jumalaa. Hän on meidän koti. Mutta ihmiset on omakätisesti sulkenut sen yhteyden. Jumala halusi kuitenkin avata uudestaan sen yhteyden Jeesuksen kautta. Se ovi on auki, kuka ikinä haluaa tulla takas kotiin. Jeesus on parasta ikinä. Se on kaiken hyvän osoite.
A: Viime vuosina olet keikkaillut erityisesti vankiloissa. Euroviisuedustajasta on tullut myös vankila-artisti. Mielleyhtymät vankilamuusikosta vaihtelevat Johnny Cashistä seurakunnan laulavaan pastoriin. Sinua eivät kaikki sijoittaisi karskien rikollisten eteen laulamaan. Miten ihmeessä päädyit siis keikkailemaan juuri vankiloissa?
N: Mä olin tosi vastahakoinen. Mietin silloin, että näytänks mä joltain vankilaevankelistalta? No en näytä! Mua vaan kysyttiin Euroviisujen jälkeen näihin juttuihin heti samana vuonna, ja mä olin tosi nihkeenä. Sitten joku neuvoi rukoilemaan. Tein niin ja koin, että “mene vaan”. Sitten huomasin paikan päällä, että joo, toki tää on ankeeta, mutta ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Ne kuunteli ja otti vastaan ja oli iloisia. Sitten näki, että hyviä asioita tapahtuu. Ihmiset muuttuu. Se on niin tyydytystä antavaa, kun tajuaa, että voi olla muuttamassa maailmaa. Siinä ei muutu ainoastaan vangin elämä vaan myös vangin läheisten elämä. Nyt on jo noin 300 vankilaa ja huumeparantolaa takana. Tää on jo niin osa mua. On yhtä helppoa olla siellä kuin muilla keikoilla tai tv:ssä. Mun ei tarvi olla mikään kovis tai samasta maailmasta. Riittää, että oon oma itseni. Eli tämmönen keskiluokkainen, tavallinen suomalainen äiti ja nyt isoäiti. Mutta se paketti, että kun Pyhä Henki asuu sussa ja on oma itsensä, niin siinä Pyhä Henki rupee kommunikoimaan. Mä oon selkeesti saajapuolella.
A: Olit juuri Albaniassa esiintymässä monenlaisissa paikoissa vankiloista teattereihin. Tämä oli maassa jo kolmas kerta. Mitä jäi käteen?
N: Oltiin viikon reissulla. Ja musisoin monenlaisessa paikassa. Käytiin kolmessa vankilassa, sitten pääkaupunki Tiranan yhdessä teatterissa ja sitten kohdattiin myös paikallisia kristittyjä muusikoita ja tarjottiin heille evästystä. Jos ajattelee vaikka yhtäkin vuorella sijainnutta vankilaa, niin siellä näki heitä, joita painoi selkeästi monenlaiset surut. Sitten kun taas näki, että vangit kuunteli ja juttu meni läpi, niin on hienoa, kun voi rohkaista. Sitten lähtiessään tietää, että vankien suruja jää kuuntelemaan paikallinen pastori. Onhan se ihme, että jostain Suomesta tulee tavallisia tallaajia ja sitten kohtaa tosi rajuja asioita kohdanneita ihmisiä. Sitten kun löytyykin yhteys, niin onhan se aika ihmeellistä. Vaikka mulla on kokemusta kohdata erilaisia ihmisiä, niin tällaseen tarvitaan järeemmät aseet. Tällaista yhteyttä ja toivoa ei saa syntymään kukaan muu kuin Jumalan Henki. Kyllähän se vie hirveesti voimia, mutta kun näkee Jumalan toimivan – se on niin kallisarvoista, kun saa olla tämmösessä mukana.
A: Joku voi sanoa, että helppohan se on laulaa Jeesuksesta, mutta miten uskaltaa puhua muille Jeesuksesta arjen keskellä?
N: Se on ehdottomasti helpompaa puhua stagella. Se mikä on tehnyt sen mulle luonnolliseksi joka tilanteessa, on se, kun mä oon tajunnut, että mä en vedä yhtäkään hengenvetoa, ellei Jumala sitä sallis… Ja jos sen jo tajuaa ja sen, mitä Jeesus on tehnyt, niin se on jo niin suuri juttu, että siitä tulee niin luonnollinen asia. Sitten sä rupeet näkemään ihmisiä toisella tavalla. Sä näät muut pikkuhiljaa enemmän Jeesuksen silmien ja rakkauden kautta. Meidät on luotu rakkautta varten, jota saamme käyttää toistemme hyväksi. Rakkautta vastaan ei oo mitään aseita.
A: Kristillisellä sanomalla höystetyillä muusikoilla on tapana nähdä erilaisia paikkoja ja kuulla erilaisia asioita Jumalasta. Täällä Suomessa sinäkin olet kyläillyt eri kirkkokunnissa ja yhteisöissä jo 1980-luvun lopusta asti. Mitä tämä on tuonut omaan hengelliseen elämääsi?
N: Mä vaan ajattelen, että ihmiset on ihmisiä ja kristityt on kristittyjä. Totta kai mä nään kaikenlaista meininkiä ja että nyt ollaan tämmösessä kontekstissa ja ympäristössä. Mutta on tärkeää, että itellä on vahva identiteetti. Sit sulla on tilaa muille. Sillon ei tarvi pönkittää omaa juttua muiden mollaamisella. Kun tietää, että kuuluu Jeesukselle, niin semmosen ihmisen lähellä on myös helppoa olla. Mä opin koko ajan sitä, että mikä ydintä ja mikä on sitä kulttuuria. Toki ei näitä aina osaa toisistaan erottaa, mutta on hyvä pohtia, mistä ei voi tinkiä ja mikä on semmosta “vain” kulttuuria.
A: Niin… Sama tapa saattaa jäädä myös ns. siviilielämään; oma koti löytyy, mutta kylässä on aina virkistävää käydä.
N: Niin. On virkistävää, koska näkee, että on muutakin kuin tää meidän juttu. Me ei olla niitä ainoita.
A: Esiinnyt Evankeliumijuhlilla perjantaina 30.6. Helsingin Jäähallissa klo 20 alkavassa tilaisuudessa Kun tuulee. Yleisössä saattaa olla kaiken kirjavaa väkeä myös euroviisufaneista entisiin vankeihin. Jos jotkut ovat ehtineet saamaan jo Suvivirrestä allergisia oireita, niin minkälaiset saatesanat haluaisit sanoa kaikille niille, jotka uhmaavat oireitaan tulemalla kuuntelemaan laulujasi?
N: Tuu avoimella mielellä. Saatat yllättyä positiivisesti. Tässä ei ole kaikki. Tuu paikalle ja tee ite johtopäätökset.
Juhlien jälkeen Nina Åström lähtee Suomen evankelis-luterilainen kirkon ja Turun kaupungin kanssa reformaation maailmannäyttelyyn Saksan Wittenbergiin. Åström edustaa Suomen värejä kolmessa eri tilaisuudessa.
Ariel Neulaniemi