Lappeenrantalaiseen Uimosen perheeseen kuuluvat äiti Irene, isä Tommi, neljä 4 – 12-vuotiasta lasta ja kolme valkoista seitsenkuista kissaveljestä. Kissat ovat nyt mukana evankeliumijuhlareissussa ensimmäistä kertaa, muut ovat vanhoja konkareita.
– Perheenä olemme olleet mukana 90-luvulta alkaen, siitä saakka kun alettiin seurustella. Itse olen ollut juhlilla vauvasta asti, Irene kertoo. Hän laskee, että poissa on oltu vain kaksi kertaa ja nekin hyvästä syystä.
–Kerran oltiin Amerikassa, ja sieltä oli vähän liian pitkä matka. Toisella kertaa meillä oli kaksiviikkoinen vauva.
Irene kertoo, että tämä oli nyt ensimmäinen vuosi, kun hänen iäkäs äitinsä ei jaksanutkaan lähteä juhlille. Hänen oli tarkoitus lähteä myös, mutta toisin kävi.
Kesäperinne
Evankeliumijuhla on niin keskeinen osa Uimosen perheen kesää, että muut asiat sovitetaan juhlan mukaan.
-Oli ilman muuta selvää, että lähdemme myös Virtain juhlaan, korostaa Tommi. Hän myöntää, ettei ole kovin hyvin ehtinyt tutustua juhlan ohjelmaan.
-Mutta ainakin Pikku-Kanteleen julkistustilaisuuteen menemme, sillä kirjassa on yksi meidän laulu.
-Vuosikokoukseen voisi mennä. Äänestämään! Mutta mihinkäs lapset pantaisiin siksi aikaa, kun he eivät kuitenkaan jaksa kokouksessa istua. Tommin kasvoille leviää hyväntahtoinen virnistys…
-Vakavasti puhuen samanlaista härdelliähän nämä juhlat aina ovat. Täyttä on ja paikasta toiseen pusketaan kovalla kiireellä. Kun edes jotakin jäisi päähän, hän huokaa.
-Kun edes yhden puheen saisi kuunneltua oikein ajatuksen kanssa, Tommi toivoo. – Niinhän se on, että Jumalan sana ei tyhjänä palaa.
-Mielenkiintoista ohjelmaa on paljon, Irene myöntää. Osallistuminen vain täytyy suunnitella niin, että lapsilla on tekemistä. Vaikka hiekkalaatikko, joka toivottavasti on semmoisessa paikassa, että lapsia vahtiessaan voi samalla kuunnella puheita, Irene suunnittelee.
Irene ja Tommi Uimonen tutustuvat Evankeliumijuhlan runsaaseen ohjelmaan
Hei missä me on oltu?
– Tavallisestihan evankeliumijuhlamatka sujuu niin, että kuumassa autossa ajetaan tuntikaupalla toiselle puolelle Suomea, Irene nauraa.
-Tällä kertaa me päätimme tehdä toisin, hän toteaa päättäväisesti.
Perhe saapui juhlapaikkakunnalle jo keskiviikkoiltana. Suunnitelmana oli, että kunhan kissat ehtivät hiukan tutustua paikkoihin, ne saavat jäädä majoitusmökkiin lepäilemään ja perhe lähtee tutustumaan paikkakuntaan. Millainen on keskusta, missä ovat parkkipaikat ja juhlakenttä? Miltä maisemat näyttävät?
Kartasta pitää katsoa, miten Virrat sijoittuu isoihin kaupunkeihin nähden. Mitä tuttuja paikkoja on lähistöllä? Missä me olemme käyneet aiemmin?
-Niin että jälkeenpäin lapsetkin tietävät Virroilla käyneensä, vanhemmat päättävät.
Virtolaisen toteamus: Hyvä, Uimoset! Lisää tällaisia juhlavieraita!
Teksti Helena Jartti
Kuva Pasi Jartti