Lauantai-iltapäivä ja ohjelmatauko. Päätin mennä juhlaravintolaan syömään. Jono ulottui melkein Rantatielle asti. En nähnyt jonon toiseen päähän saakka, mutta toivoin, että siellä olisi ruokaa. Hetken kuluttua vieressäni jonottanut mies sanoi: ”Terve!” Vasta kun hän riisui aurinkolasinsa, tunsin tutun miehen, lapsuusvuosien naapurinpojan.
Rupesimme höpöttämään kaikkea asiaankuuluvaa, ja pian joukkoon liittyi takanamme jonottanut hyvinkääläinen juhlavieras. Jonottaminen ei enää ollutkaan tylsää. Aikanaan saimme makaronilaatikkoannoksen, eikä kukaan ehtinyt kuolla nälkään. Ei läheskään.
Vettä! Ja aamiaista!
Alueella kiertänyt ensiapupartio muistutti jatkuvasti juontajan välityksellä juomisen tärkeydestä. Lauantai oli kuuma ja tuulinen päivä. Muut ehkä muistivatkin juoda, mutta juhlaravintolan pääemäntä Armi Rajala myönsi, että juominen on jäänyt.
Sunnuntaiaamuna Rajala sekoitteli suunnatonta kaurapuuropataa ja kertoi juhlakansan lauantaiaamuna syöneen toistasataa litraa kaurapuuroa. Helsingistä tulleet opiskelijat Päivi ja Juha Sulo olivat tulleet paikkakunnalle jo perjantaina ja yöpyneet telttailualueella. He asettuivat aamiaisjonoon ja aamupala oli todella tervetullut.
Sirkka Aaltonen työskenteli aamiaisen jakelulinjalla ja kertoi, että asiakkaita on riittänyt. Hän oli tullut sisarensa kanssa töihin sekä lauantai- että pyhäaamuna jo kuudelta. Aaltonen totesi, että monet haluavat syödä kunnolla ennen päivän rientoihin kiiruhtamista.
Kahvia!
Juhlakahvilan esimiehenä toiminut Maisa Joutsenjärvi tarttui innokkaasti työhön vielä sateisena sunnuntaiaamunakin.
-Meillä on ollut todella hyvä porukka, tehokas tiimi, ja hauskaa on ollut. Kaikki tuntuvat ajattelevan, että on hienoa, kun voi tämmöisen asian eteen tehdä jotakin niillä taidoilla, joissa on taitava.
Joutsenjärvi laskeskeli, että lauantaina juhlaväki oli juonut juhlakahvilassa kahvia noin 400 litraa. Työpäivä oli kahvilassa jaettu kolmeen neljän tunnin vuoroon, ja jokaisessa vuorossa oli kahdeksan ihmistä. Vuoroja oli yhteensä siis toistasataa.
-Olen tarkoituksella pannut joka vuoroon myös miehiä, Joutsenjärvi naurahtaa. Heillä on voimaa esim. painavien limsakorien tai täysien keittimien nostelemiseen.
Ruokaa!
Juhlaravintolassa on kaikkiaan ollut töissä noin sata henkeä, Rajala kertoi ja huomautti:
-Pitää olla tyytyväinen, että ihmiset vielä lähtevät niin innokkaasti töihin. Kiirettä meillä on pitänyt, ja lauantaina meinasi vähän aikaa olla todella tiukkaa. Mutta pärjätty on, vaikka tuhansia ihmisiä on ruokittu.
Tarkkaa asiakkaitten määrää ei tiedä kukaan. Arvio saadaan vasta, kun ehditään laskea, paljonko raaka-aineita on käytetty ja montako annosta siitä saa. Lisäksi juhla-alueella on ollut juhlaravintolan ja –kahvilan ohella monta muutakin pistettä, joista on saanut syötävää ja juotavaa.
Ja juuri silloin, kesken kiireisen aamiaissesongin, vedenkeitin tekee stopin.
Teksti Helena Jartti